Otsikkoon laittamani "iterativemultidiciplinaryactiveinvolvementofusercenteredevaluation" (krhm, ei oikea termi ...) on varmasti miettimistä vaativa, mutta ei hätää sillä eihän tämä oikeasti näin monimutkaista ole. Sanat oikeasti eroteltuna summaavat aika hyvin KKS:n (Käyttäjäkeskeinen suunnittelu) Periaatteet pintapuolisesti. Yhdistelin sen siis sanoista "iterative" eli iteratiivinen (toistuva), multidiciplinary eli monialainen, active involvement of user eli aktiivinen käyttäjän mukaan tai huomioon ottaminen sekä user centered evaluation- elikkä juurikin tämä KKS. (Keräsin sanat yliopiston oppimateriaalista).

Käyttäjäkeskeinen suunnittelu kertoo jo itsessään mistä on kyse. Teknologian kehittämisessä, kun sitä tehdään varsinaisesti ihmisille (vielä kertaan, että teknologia voi olla ainakin osittain autonomista eli siihen ei ihmisen tarvitse kovinkaan paljon puuttua, kun taas esim. musiikkikuulokkeet tai pelisovellus on aina ihmisen käytössä.)  mikäpä olisikaan tärkeämpää kuin saada tietoa kehittämistä varten suoraan käyttäjiltä. Tämä on hyvinkin paljon, ellei jopa kokonaan verrattavissa käytettävyyteen, jossa siinäkin mietitään käyttäjän tarpeita sekä käyttöä. KKS ei näin ole aivan oma asiansa, enemmänkin osa näitä.

Sanasta iteraatio tulee minulle tarpeeksi monta kertaa sanottuna mieleen etäisesti sana ihra... Kuulostaa hieman ikävältä sanalta, mutta kai sen voisi ajatella niin, että iteraatiolla kerätään lihaa luiden ympärille. Eihän tällaisessa kehittämisessä tehdä koetta vain kerran. Uusien versioiden kanssa pitää tehdä aina uusia testejä ja uutta tietoa saadaan koko ajan. Toistamalla, toistamalla, toistamalla ja kehittämällä siinä välissä saadaan lisää tietoa ja kokemusta käyttäjistä, käyttökontekstista ja käytettävyydestä. Kuulostaako tutulta? Ei ihme, koska ne ovat käsitteistä aikaisemmista aiheista. Tässä nähdään miten kiinteästi KKS on osa muita aiheita (Käytettävyys ja käyttökonteksti).

Monialaisuus on tärkeää monen eli näkökulman saamiseksi. Jos tutkimuksessa ja kehityksessä on mukana vain lähes samasta näkökulmasta kokevia ihmisiä, voivat tuloksetkin olla yksipuolisia. Tämä pätee myös tutkimustapoihin ja -tieteisiin. Tutkimustapojen täytyisi olla erilaisia ja antaa erityyppisiä tuloksia. Eri tieteillä tarkoitan tutkimuksessa käytettävien tutkimustapojen näkökulmia, esimerkiksi psykologinen, biologinen ja totta kai tietojenkäsittelytieteinen. Nämä liittyvät tähän niin, että ne juurikin antavat erityyppisiä tuloksia. Minusta tämä on kätevää, jos saadaan paljon tuloksia eri näkökulmista. Ne voivat myös täydentää toisiaan. Psykologisilla menetelmillä voidaan ennakoida ja tutkia ihmisen toimintaa eri tilanteissa. Saadaan tietoa käyttäytymisestä ja käyttötavoista. Jos halutaan oikein tarkkaa tietoa -tosin harvoin näin tarkkaa- biologisilla menetelmillä voidaan kuvata aivoja ja katsoa siellä tapahtuvaa liikennettä tai ihan ihmisen fyysistä toimintaa, lihasten liikeitä teknologiaa käyttäessä. Tietojenkäsittelytieteiden kannalta pystytään tutkailemaan ja toteuttamaan erilaisia tietoteknisiä sovelluksia teknologiaa kehitettäessä. Miten tieto liikkuu, minkälainen on graafinen ja/tai fyysinen käyttöliittymä, sekä muuta. Fyysisellä käyttöliittymällä tarkoitan sellaista teknologiaa, jossa on esim. paljon erilaisia oikeita, aineellisia nappeja, kytkimiä, säätimiä tms. Minulle tämä on näistä tutuin ja yksi olennaisimmista.

Aktiivinen käyttäjän mukaan ottaminen ja huomiointi on se minkä ympärille etenkin KKS rakentuu. Tätä on jännä nyt ajatella, koska kun puhelimelle lataan play-kaupasta jonkin uuden sovelluksen, lähes poikkeuksetta niissä palavasti kysytään käyttäjän palautetta ja mielipidettä. Voin kyllä nyt ymmärtää miksi näin. Play-kaupassa kehittäjä voi myös ottaa sovellukselleen betatestaajia, jossa ollaankin asian ytimessä.  Käyttäjille voidaan antaa prototyyppejä käyttöön tai käyttäjä voi olla suoraan kehittäjän kanssa siinä tilanteessa, kun teknologiaa kehitetään. Prototypointi tai "protoilu" on myös eräs ohjelmistoprosessimalli, eli malli, jonka mukaan ohjelmistoja kehitetään. Siinä tehdään prototyyppi, jota kehitetään tai usein, miten tehdään uusia prototyyppejä vanhojen pohjalta. Kehittämisessä on se vaikeus etenkin alussa, ettei oikein olla varmoja mistä pitäisi lähtä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Silloin KKS on tärkeässä roolissa kehityksessä.

Teknologian kehitykseen ja käyttöön liittyy erilaisia ulottuvuuksia. Yrjö Engeström on määritellyt toimintajärjestelmässä toiminnan näin: "Toiminta on se minimaalinen konteksti, joka tekee aktiivisen toimijan yksittäiset teot mielekkäiksi ”Tulkitsisin tämän niin, että teoilla saadaan aikaan toimintaa. Toiminta tehdään motiivin takia ja sitten saadaan tulos.